Itäkaira oli pitkään maamme viimeisiä todellisia erämaita. Ihminen oli täällä harvinainen vieras, mutta metsät kuhisivat riistaa ja vedet lohikaloja.
Kuuluisimpia Itäkairassa vaikuttaneita henkilöitä lienee ollut poromies Aleksi Hihnavaara, joka tunnetaan myös nimellä Mosku. Hänen kulkunsa vei usein itärajan toiselle puolelle milloin mistäkin syystä. Usein tuliaisina oli joko vääriin käsiin päätyneitä omia tai Petsamon kolttien poroja. Moskua pelättiin, mutta myös kunnioitettiin rajan molemmin puolin. Lapin rajavartioston komentaja K.M. Wallenius luotti häneen tiedusteluretkillään itään itsenäistymisemme jälkeisinä vuosina.
Samperin savotta
Alueen metsätaloudellinen hyödyntäminen alkoi, kun Tulppiossa käynnistyi ensimmäinen suursavotta Amerikasta tuotuine höyryvetureineen vuonna 1913 Kemi Oy:n metsäpäällikkö Hugo Sandbergin johdolla. Junien reitti Tulppiosta Lattunan lanssille kulki nykyisen Sotajoen kämppäkartanon vieritse.
Värikkäiden vaiheiden jälkeen nykyisin myös ”Samperin savottana” tunnettu ennakkoluuloton Nuortin konesavotta joutui kuitenkin luopumaan tukkien junakuljetuksista jäisiä jänkiä pitkin.
Mainittakoon tässä kohtaa, että tämä samainen herra lausui myös suomenpystykorvarodun syntysanat sekä ehdotuksen rotumerkeiksi vuonna 1890.
Metsätyöt kuitenkin jatkuivat Tulppion seudulla myös eräkirjailijana tunnetun A.E. Järvisen johdolla hieman myöhemmin. Oli hiuskarvan varassa, ettei myös nykyinen Saariselkä joutunut uhrattavaksi metsätalouden alttarille. Pahaksi onneksi alueen joet sattuivat virtaamaan väärään suuntaa eli itään.
Sotataival
Entisaikoina vesireitit olivat tärkeimpiä kulkureittejä tiettömillä erämailla. Kemijokeen laskeva piskuinen Vouhtuoja oli veneillä kuljettavissa aina Sota-aavalle saakka. Siitä eteenpäin matka jatkui maakannaksen yli Sotataivalta pitkin joko hevosten tai raavaiden miesten vetäessä venettä Nuortin vesistöön kuuluvalle Sotajoelle. Matka saattoi jatkua aina Vienan merelle saakka.
Kulkijoita houkuttelivat ennen kaikkea kalaisat vedet ja riistaa kuhisevat metsät, mutta myös kaupankäynnillä vienalaisten ja Itä-Lapin asukkaiden kanssa oli merkityksensä.